Yhdeksän vuotta peruskoulua ohi. Seitsemän yhteistä vuotta mun rakkaimpien ystävien kanssa ohi. Ihan epätodellinen olo.
En ole vielä sisäistänyt koko asiaa, sitä, että yhtäkkiä en näe näitä tyttöjä joka päivä. En voi ruokalassa etsiä katseellani tuttuja kasvoja, vaan pitää yrittää löytää uusia hymyjä. Ei koetakaan enää samoja juttuja, joille nauraa ja joita muistella, vaan meillä on erilaiset tulevaisuudet edessä. En odota sitä hetkeä, kun tämä kaikki lopulta iskeytyy tajuntaani kuin nyrkki kasvoihin.
Ja silti olen ehkä onnellisempi kuin ikinä aiemmin. Kaikki nämä vuodet ovat lähentäneet meitä ihan valtavasti ja jo näinä kesäloman ensimmäisinä päivinä ollaan saatu iso nippu uusia, ihania ja aurinkoisia muistoja! Vaikka muutos onkin pelottava asia, se ei välttämättä ole huono. Luotan ja tähtään siihen, että seuraavista vuosista tulee yhtä mahtavia kuin tästäkin!
KIITOS. ♡
<3 :*
VastaaPoista