Tässä on ruoka, jota voisin syödä maailman tappiin asti. Taiteiltiin leffaherkuiksi kavereiden kanssa tälläiset herkkumansikat, ja niistä tuli yllättävän hienoja siitä huolimatta, että me yhdessä keittiössä on aika vahinkoaltis yhtälö. :-D
Viikon päästä olen muuten jo Kreikassa lämpimässä, jee! Lämpöä on saanut täällä Suomessa odottaa ihan turhaan. Mutta nyt jatkan jalkkispelin jännäämistä, hyvä Brasilia!
Muutama hyväntuulinen kuva eräältä ihalta viikonlopulta, jona meidän porukka juhli Julian 16-vuotis synttäreitä! Kahteen päivään mahtui jääkeikkopelin jännittäistä, aurinkoa, herkkuja, sulkapalloa, naurua, yksi hullu ja yksi vähemmän hullu koira, jättiläisrakeita ja vesisotaa.
Kuten kuvista huomaa, keksittiin kaverien kanssa lähteä pienelle seikkailulle Helsinkiin Cody Simpsonin keikalle. Ja kyllä muuten kannatti, oli aivan huikea ilta. Kiertueen nimen mukaisesti Cody veti koko settinsä akustisena, ja huikean hyvin vetikin! Arvostan valtavasti artisteissa sitä piirrettä, että ihan pelkän äänensä, taitonsa ja karismansa avulla onnistuu hämmästyttämään ja saamaan ihon kananlihalle. Ihan ilman valtavaa valoshowta, playbackia tai taustatanssijoita. Ja sen Cody tosiaan osasi, Nosturissa oli aivan huikea tunnelma! Yllätyin siitä, kuinka hyvä hän todella onkaan.
Vaikka reilun kuuden tunnin jonotus kylmässä ja sateessa ei ollutkaan suurinta hupia, aika meni nopsaan ja päästiin ihan eteen! Keikan jälkeen odoteltiin vielä kiertuebussilla tiimiläisiä ja Codya. Kaikki Codyn tiimiläiset olivat ihan huippumukavia ja ystävällisiä meitä kohtaan, ja juteltiin muutama sana ja saatiin Codyn perkussionistin kanssa yhteiskuvat! :-D
Kipitettiin sitten vielä bussin perässä hotellille kuin mitkäkin hullut fanitytöt, ja itse laulajan mennessä ohi ehdittiin kaikki koskea Codyn kättä! Ei oltu yhtään noloja, ei. ;-)
Jos ette ole aikaisemmin Codya kuunnelleet, niin antakaapas ihmeessä näille kolmelle mun lempparille mahdollisuus!
