Paleochora 2014

Jos joku kysyisi parasta paikkaa tässä maailmassa, minun ei tarvitsisi montaa vaihtoehtoa miettiä. Tästä pienestä ja vaatimattomasta, mutta elämää pursuavasta kylästä on tullut mulle niin tuttu, tärkeä ja valtavan rakas! 

Pari viikkoa sitten pakattiin kamppeemme ja suunnattiin kolmatta kertaa Paleohoraan Kreetalle. Koko perhe tarvitsi vähän akkujen lataamista, ja muutama viikko menikin ihan pelkästään rannalla lueskellen, uiden ja aurinkoa ottaen. Yhtenä päivänä patikoitiin vuorille ja rotkoa pitkin alas rantaan, mutta muita retkiä ei sitten tehtykään, sillä Kreeta on meille jo sen verran tuttu saari! Näitä matkakuvia riittääkin muutamaan postaukseen, be prepared. ;-)

herkkumansikat

 Tässä on ruoka, jota voisin syödä maailman tappiin asti. Taiteiltiin leffaherkuiksi kavereiden kanssa tälläiset herkkumansikat, ja niistä tuli yllättävän hienoja siitä huolimatta, että me yhdessä keittiössä on aika vahinkoaltis yhtälö. :-D

 Viikon päästä olen muuten jo Kreikassa lämpimässä, jee! Lämpöä on saanut täällä Suomessa odottaa ihan turhaan. Mutta nyt jatkan jalkkispelin jännäämistä, hyvä Brasilia!

happy days

Muutama hyväntuulinen kuva eräältä ihalta viikonlopulta, jona meidän porukka juhli Julian 16-vuotis synttäreitä! Kahteen päivään mahtui jääkeikkopelin jännittäistä, aurinkoa, herkkuja, sulkapalloa, naurua, yksi hullu ja yksi vähemmän hullu koira, jättiläisrakeita ja vesisotaa. 

Cody Simpson @ Nosturi 19/06/14

 Kuten kuvista huomaa, keksittiin kaverien kanssa lähteä pienelle seikkailulle Helsinkiin Cody Simpsonin keikalle. Ja kyllä muuten kannatti, oli aivan huikea ilta. Kiertueen nimen mukaisesti Cody veti koko settinsä akustisena, ja huikean hyvin vetikin! Arvostan valtavasti artisteissa sitä piirrettä, että ihan pelkän äänensä, taitonsa ja karismansa avulla onnistuu hämmästyttämään ja saamaan ihon kananlihalle. Ihan ilman valtavaa valoshowta, playbackia tai taustatanssijoita. Ja sen Cody tosiaan osasi, Nosturissa oli aivan huikea tunnelma! Yllätyin siitä, kuinka hyvä hän todella onkaan.

Vaikka reilun kuuden tunnin jonotus kylmässä ja sateessa ei ollutkaan suurinta hupia, aika meni nopsaan ja päästiin ihan eteen! Keikan jälkeen odoteltiin vielä kiertuebussilla tiimiläisiä ja Codya. Kaikki Codyn tiimiläiset olivat ihan huippumukavia ja ystävällisiä meitä kohtaan, ja juteltiin muutama sana ja saatiin Codyn perkussionistin kanssa yhteiskuvat! :-D

Kipitettiin sitten vielä bussin perässä hotellille kuin mitkäkin hullut fanitytöt, ja itse laulajan mennessä ohi ehdittiin kaikki koskea Codyn kättä! Ei oltu yhtään noloja, ei. ;-)

Jos ette ole aikaisemmin Codya kuunnelleet, niin antakaapas ihmeessä näille kolmelle mun lempparille mahdollisuus!

uneton yö

Sateen ropina, kummallisen värinen maailma.

Avoin ikkuna sekä märän maan tuoksu.

Poukkoilevat ajatukset ja mahassa asti värisevä musiikki.

Kaipuu ja haikeus, mutta samalla kutkuttava onnellisuus ja odotus.

Muutos.

Kolme seuraavaa vuotta Julian kanssa Lahden Yhteiskoulussa. Jännittää niin paljon !

snapshots

Vanhoja ja vähän uudempia räpsyjä puhelimen syövereistä:

♡ Oli ihanaa laittaa uusi mekko ekaa kertaa päälle. Sellaiset vaatteet, joissa itselle tulee nätti olo, on parhaita!

♡ Lämpöä, sininen taivas ja juttuhetki ystävän kanssa.

♡ Hyvä päivä kolmisen viikkoa sitten, kun koeurakka oli loppusuoralla ja hymy herkässä.

♡ Vihaan ja rakastan pianoa yhtä aikaa. Vaikea mutta kaunis kappale, joka olisi ihana osata, joten miksei harjoittelu voisi innostaa?

♡ Pappa täytti jo 95 vuotta, joten piirrettiin isoveljen kanssa kortti ja juotiin mukilliset teetä.

♡ En vieläkään ymmärrä, että kesä on täällä!

uudet tuulet

Yhdeksän vuotta peruskoulua ohi. Seitsemän yhteistä vuotta mun rakkaimpien ystävien kanssa ohi. Ihan epätodellinen olo.

En ole vielä sisäistänyt koko asiaa, sitä, että yhtäkkiä en näe näitä tyttöjä joka päivä. En voi ruokalassa etsiä katseellani tuttuja kasvoja, vaan pitää yrittää löytää uusia hymyjä. Ei koetakaan enää samoja juttuja, joille nauraa ja joita muistella, vaan meillä on erilaiset tulevaisuudet edessä. En odota sitä hetkeä, kun tämä kaikki lopulta iskeytyy tajuntaani kuin nyrkki kasvoihin.

Ja silti olen ehkä onnellisempi kuin ikinä aiemmin. Kaikki nämä vuodet ovat lähentäneet meitä ihan valtavasti ja jo näinä kesäloman ensimmäisinä päivinä ollaan saatu iso nippu uusia, ihania ja aurinkoisia muistoja! Vaikka muutos onkin pelottava asia, se ei välttämättä ole huono. Luotan ja tähtään siihen, että seuraavista vuosista tulee yhtä mahtavia kuin tästäkin!

KIITOS. ♡